Varosyöminen

Nälkä on ikuinen. Välillä sitä ei tunne, mutta aina se on mukana silti, sillä jostain se aika-ajoin pulpahtaa pinnalle, vaikka siitä luuli edellisellä kerralla päässeen eroon lopullisesti. Vaan ei pääse! Ainoastaan siirtyy nälkä eteenpäin, vaanien seuraavaa hetkeä hyökätä. Ja kun tulee nälkä, täytyy syödä.

Joskus, vaikkei olekkaan nälkä, niin sitä ennakoi jo sitä tulevaa nälkää. Kun tietää, että se on tulossa, niin siirtää sitä vielä etemmäs tulevaisuuteen. Tätä kutsutaan varosyömiseksi. Onhan se ihan hyvä syödä, jos tietää lähtevänsä pitemmälle reissulle, hieman varastoon, että elimistö voi sitten sulatella omien tarpeidensa mukaan sitä lihapiirakkaa kahdella nakilla. Ruokaisa maha onkin kivempi, kuin tyhjä maha (tai pieruisa maha, jos sattuu olemaan laktoori-intolerantikko ja vahingossa nauttii maitotuotteita).

Varosyöminen voi kääntyä itseään vastaan. Huonosti ajoitettu varosyöminen juuri ennen tarkoin laskelmoitua lounastuntia saattaa aiheuttaa sen, että ruokailulle pyhitettynä aikana ei vain voi syödä. Tästä taas seuraa se, että varosyömisen aikaan varastoitunut energia kuluu loppuun kauan ennen seuraavaa mahdollista ruokailuhetkeä. Joten tarkkana sen ajoituksen kanssa! Eikö jo lapsena opetettu, että ei karkkia ennen syömistä, ettei mene ruokahalut? Vaan otitko opiksesi? Et!

Läski!