Päivän ensimmäinen pakina!

Uusi vuosi on melko rasittava käsite? Miksikö? Noh, aina vuoden lopulla alkaa tämä "vuoden viimeinen..." perseily, ja yllättäen, vuoden vaihtuessa kaikkea mainostetaan "vuoden ensimmäiseksi..." Tuoko se tosiaan jotain lisäarvoa jos jokin ohjelma tai tapahtuma olisikin vuoden viimenen tai ensimmäinen? Samaa scheisseä se on vaikka vuosiluku muuttuukin siinä välissä. Voisi pikkuhiljaa ruveta miettimään uusia mainoskikkoja!

Menneissä elämistä

Kohta on taas euroviisut käsillä. Kaikkihan tietää viime vuoden kaikkien aikojen pistemäärän -kahmineen Lordin ja Suomen viisuvoiton. Toki nyt ollaan ihan täpinöissään, että kyllähän Suomi voi taas voittaa. Onhan meillä sentään yksi voitto taskussa! Mutta "jos" niin nyt sattuukin käymään, että Suomi häviää (voiko niin käydä muka?), niin se unohdetaan taas täysin, ja muistellaan sitä kultaista vuotta 2006. "Hyvä Suomi, me voitettiin kerran, muttaollaanhävittymontakymmentävuottaputkeenpaskoillapistemäärillä, hyvä Lordi, hyvä vuosi 2006!" Korvaako se yksi voitto kaikkia niitä menneitä (ja tulevia) häviöitä? Sama näissä nyt pyörivissä jääkiekkokisoissa. Hyvä se on muistella sitä maagista vuotta -95, jolloin vihdoin ne "perkeleen svenssonit homolandiasta saatanan hurrit perse"kaatui ja voitto tuli. Hienoja aikoja. Harmi ettei kultaa ole sen jälkeen näkynyt täälläpäin. Olisihan se mukavaa jos voitto taas tulisi, mutta voiko sillä enää lesottaa kaikkien näiden vuosien jälkeen? Ei varmaan Ruotsistakaan tuntuisi kovin pahalle välillä hävitä Suomella, ne vain kättelisi ja toivottaisi onnea hyvästä pelistä, "kaipa se on teidänkin välillä hyvä voittaa, se ois sitten 8-2 tilanne MM-titteleistä." Ja meiltäpäin vaan näytettäisiin kieltä ja pitkää nenää, ja huudettaisiin rivouksia, senkin homohurrit, menkää nussimaan toisianne perseeseen kun ette muuta osaa!
Urheiluhenki huipussaan!

Salaisen agentin askareet

Miksi kaikki pitää aina jättää viimetippaan? Toiminta-elokuvissakin se pommi, jonka pitäisi tuhota koko maailma ja pari galaxia siinä sivussa, pysähtyy aina siellä viimesellä sekunnilla. Onneksi oikeassa elämässä ei olla niin toheloita, ja kaikki tulee ajoissa hoidettua, ilman stressiä. Vai ollaanko? Ei tietenkään. Samanlaisia James Bondeja löytyy täältäkin. Projektitkin pitää valmistella just viimesenä päivänä vaikka olisi kuinka kauan aikaa. Pahimmalla tapauksella juuri hetkeä ennen esitystä/palautusta. Jotkut eivät koskaan opi, vaan pitää aina elää veitsenterällä. Ja jos se pommi ei räjähdäkkään just silloin viimesen sekunnin jälkeen, eli yleensä nollassa, niin mitäs sitten? Silloin ajattelee, että "Vai niin, eihän tässä ole mitään hätää, unohdetaan vain tämä pommi taas toviksi jos se kerta ei nyt räjähtänytkään." Silloin se pommi tikittää silti siellä takataskussa, vaikkakin menee negatiivisen puolella. Jos se menee nollan alapuolella, niin milloin tietää hän, että millon se syttyy ja posauttaa hanuriin uuden reiän? Ei voi tietää, ellei sitten ole mikään ennustaja-akka (tai ukko, ei syrjitä sukupuolen takia). Tai sitten apina. Se on nimittäin testattu, että ennustaja-akka (tai ukko) ja apina pystyy ennustamaan yhtä hyvin tulevaa. Kumpaan sitä sitten luottaisi ennemmin? Varmasti olisi hauskempaa menettää kaikki rahat lottoon jonkun apinan takia, kuin sitten meedion. Sama se, yhtä huonoja ovat ennustamaan molemmat kädelliset! Mutta apina ei edes väitä pystyvänsä ennustamaan tulevaa.

Mutta takaisin aiheeseen. Älkää tekään leikkikö James Bondia tai muuta fiktiivistä "viimehetken miestä" (tai naista, ei syrjitä sukupuolen takia), vaan tehkää ne hommat ajoissa! Helpottaa varmaan elämää kummasti. Tai enhän minä sitä tiedä, minulla niitä pommeja menee negatiivisella jo sen verran, että ei istumaan pysty.

Viisas koira

Olipa kerran koira, joka oli omistajiensa mielestä viisas. Tälle jos komensi että istu, niin tämähän sitten istuutui mielyttääkseen omistajiaan ja saadakseen makupalan. Ja jos siltä tassua pyysi, niin sitäkin se osas tarjota. Ja taas sai makkarata hurtta. Jopa maahan se rupesi makaamaan kun käskettiin. Ompas siinä viisas piski, ihmetellään ja ollaan niin ylpeitä että. Mutta annappas tälle koiralle eteen paperillinen algebran hyperbelifunktioita ja sano sille, että sievennä, niin lyön vaikka vetoa, että ei osaa sieventää se! Ei vaikka kuinka olis makkarata tarjolla! Että ompas siinäkin taas viisas koira, muka, kun ei edes hyperbelifunktioita osaa. (En osaa kyllä minäkään. Mutta minä en olekkaan koira.)

Mainonnan uhrit

Meissä jokaisessa asuu pieni mainostaja. Televisiossa jos kuulee oikein iskevät sloganin niin sitä sitten alkaa viljelemään satunnaisesti eri tilanteissa ja huomaamattaan mainostaa siinä samalla jonkun firman tuotetta. Tulee mieleen eräs kesäyö kun junalla matkustin kohti kotia. Siellä sitten konduktööri tuli kaupittelemaan lippua ja minä tiedustelin hintaa. "Neljäsataa", totesi konduktööri. "...vai niin, ompas lipulla hintaa" vastasin hieman hämmentyneenä. Silloin hänen silmänsä kirkastui ja hän hihkaisi "NOH, ELÄMÄ ON! HOHO, VÄHÄN NIINKUIN SIINÄ MAINOKSESSA!" Joo, minä en oikein mielelläni kuuntele tommosta törkeää mainostamista väsyneenä keskellä yötä (ja vielä selvinpäin). Teki mieli syöttää se koppalakki sille hemmolle. Olisi vielä yrittänyt myydä kännykkäliittymän siinä samalla kun vauhtiin pääsi.

En muuten ole enää matkustanut junalla tämän tapauksen jälkeen.

Kutsumattomia vieraita

Syyhypunkki on varsin ikävä elukka. Tiedättehän, sellaiset pikkuiset, suorastaan mikroskooppiset öttiäiset jonka naaras kaivautuu ihoon ja munivat sinne munansa. Eivätkä ne edes lupaa kysele! Kyllä se kuuluisi hyviin tapoihin ilmoittaa, jos meinaavat syöpyä kiinni sormenväliin tai ranteisiin tai polviin tai penikseen. Erintoten ärsyttävää on se, että ne saattaa majailla siellä sormenvälissä tai ranteessa tai polvessa tai peniksessä monta viikkoa ennenkuin ne ilmoittaa varsin ikävällä kutinalla että hei, minä munin sinuun parikymmentä munaa pari viikkoa sitten ja nyt meillä on melkoset bileet täällä, vituttaako? Ei suinkaan, minusta on oikein mukava tutustua uusiin persooniin. Ja ne paskiaiset ei edes kunnallisveroa maksa, niin salaa sitten synnyttelevät. Ei kai niitä edes huolittaisi mihinkään, kun käyttäytyvät kuin mannet ja synnyttävät minne sattuu. Onneksi lääketiede on sen verran kehittynyt, että on olemassa voide syyhypunkkia vastaan. Apteekista saa 30g punkkivoidetta vain 20€ tuubi. Hip hei, nyt loppuu kutina! Mutta mitäs ohjeselostuksessa sanotaankaan? "Kutina saattaa jatkua vielä 2-3 viikkoa hoidon jälkeen. Sivuvaikutukset: Punoitus, ihottuma, ekseema." Masentavaa tekstiä, tuohan kuullostaa pahemmalta kuin mitä itse syyhypunkki! Miksei siinä voi lukea suoraan näin: "Syyhypunkkeja vastaan ei ole hoitoa. Ne tulevat, munivat ja kuolevat vasta kun kantajansakkin. Jos kutiaminen sormenvälissä tai ranteessa tai polvessa tai peniksessä alkaa tuntua ylitsepääsemättömän voimakkaalta, niin hoitona voit leikata raajan irti. Haittavaikutukset: Verenvuoto, kipu, kyseisen elimen menetys. Jos hoito ei toimi kolmessa viikossa, niin olet jo kuollut ja madot syövät sinua sisältäpäin haudassasi."

Naaraista ei ole kuin harmia.