Röhkelsönin pila

Kauan sitten kaukaisessa Ypäjäjärveläisessä kansakoulussa asiat menivät normaalisti. Lapset tulivat aamulla kouluun, suorittivat opintonsa ja iltapäivällä pääsivät taas koteihinsa. Tätä jatkui viitenä päivänä viikossa kunnes koitti viikonloppu, jolloin ei ollut koulua. Ei siis poikkea kummoisesti nykypäivänkään opetussuunnitelmasta.

Kiinteistönhoitaja Röhkelsönillä oli eräänä päivänä tylsää. Hän päätti tehdä jekun rehtori Tossavaiselle. Koska kunta oli köyhä, niin koulu kasvatti omia kasviksia ja juureksia pienellä kasvimaallaan. Hän haki kasvimaalta sipulin ja varastosta tikapuut ja asetti ne koulun läntisen siiven kulmalle. Hän nousi tikapuita katon rajalle ja laittoi sipulin ränniin. Röhkelsön hekotteli itsekseen, että "on siinä herra Tossavaisella ihmeteltävää, kun näkee rännissä sipulin! Uusi lajike, Rännisipuli!" Valitettavasti laskeutuessaan tikkaita alas hän astui harhaan ja putosi maahan pyllylleen. Onneksi putous ei ollut fataali, vaan hän selvisi mustelmilla ja kipeällä hanurilla. Sen sijaan Röhkelsönin itsetunto sai kolauksen ja hän päätti olla kertomatta kellekkään tapahtuneesta, ettei hänen tarvitsisi kertoa pudonneensa laittaessa sipulia ränniin. Ihmiset saattaisivat luulla hänen seonneen lopullisesti!

Pila siis jäi toteuttamatta ja sipuli unohtui ränniin. Mutta eipä tiennyt Röhkelsön, että sipuli oli kehittänyt itselleen tietoisuuden. Ja miten innoissaan se olikaan päästyään pois mullasta yläilmoihin! Sieltä oli hienoa katsella maisemia ja pihalla leikkiviä lapsia. Eikä paikassa ollut valittamista, löytyihän rännistä kuusenneulasia suojaksi ja juokseva vesi juotavaksi. Hyvin viihtyi uudessa kodissaan Rännisipuli.

Eräänä sunnuntaiyönä alkoi myrskyämään. Vettä satoi kaatamalla ja taivas löi salamaa. Rännisipuli nukkui neulaspedissään autuaan tietämättä ympärillä tapahtuvista asioista. Vettä satoi niin paljon, että se vei Rännisipulin mukanaan putkea pitkin maahan! Koska sipuleilla ei tiettävästi ole tuntoaistia, ei Rännisipulikaan herännyt riepotuksesta, vaan nukkui tyytyväisesti aamuun saakka.

Aamulla Rännisipuli heräsi ja järkyttyi. "Voi ei, minähän olen tippunut yön aikana maahan! Miten minä nyt pääsen takaisin kotiini?" Rännisipulia alkoi itkettämään.

Sattuipa Postimuki ja Takki Ymmärtäväinen olemaan aamulenkillä. He kuulivat koulun pihasta itkua ja lähtivät katsomaan äänen aiheuttajaa.
"Hei, mikä sulla on hätänä?" Postimuki tiedusteli.
"Minä asun tuolla ylhäällä rännissä ja putosin sieltä yön aikana alas. Nyt en enää pääse takaisin kotiini!"
"Mutta eikös sipulit asu mulloksessa? Jos me autettaisiin sinut sinne?" Postimuki ehdotti.
"En minä halua enää mullokselle! Rännissä on hyvät maisemat ja siellä on muutenkin niin hyvä asua. Minä haluan omaan kotiini!"
"Ymmärrän", Takki Ymmärtäväinen vastasi.

 Takki Ymmärtäväinen oli kolmikon ainoa, jolla oli jonkinsortin kädet ja mahdollisuudet kiipeilyyn. Hän otti Rännisipulin ja laittoi sen taskuunsa ja Postimukin toiseen, koska hänkin halusi nähdä kehutut maisemat. Takki Ymmärtäväinen kiipesi vaivattomasti putkea pitkin ylös katolle. Siellä hän asetti Rännisipulin takaisin vesikouruun.
"Kiitoksia, kiitoksia erittäin paljon! Et voi varmaan ymmärtää, kuinka iloinen minä olenkaan!" Rännisipuli hihkui.
"Ymmärrän." Takki Ymmärtäväinen totesi.
"Mutta et sinä valehdellut, täältähän näkee tosi pitkälle!"
"Joo! Mutta jääkääs odottelemaan kun lapset tulee, niiden touhuilua on aika mukava seurata!"
"Ymmärrän."

Kolmikko jäi odottelemaan koulupäivän alkua. Ensimmäisenä kouluun saapui totuttuun tapaan kiinteistönhoitaja Röhkelsön, kuuluihan hänen tehtäviin muunmuassa ovien aukaiseminen. Mutta mitä hän näkikään rännin reunassa: Takin! Ja tismalleen samalla paikalla mistä hän edellisellä viikolla oli pudonnut! Röhkelsön tuumasi, että joku oli kuitenkin nähnyt hänen putoavan ja näin pilaillaan hänen kustannuksellaan! Koska muita ei ollut vielä saapunut, hän nopeasti haki tikapuut ja nousi räystään reunalle. Sieltä hän löysi takin lisäksi jättämänsä sipulin ja sen lisäksi vielä mukin. Hän ei saanut päähänsä, mitä näillä esineillä yritettiin viestittää, mutta pila se on, miksi muutenkaan joku olisi vienyt katolle takin ja mukin? Tällä kertaa Röhkelsön oli varovainen laskeutuessaan alas, olihan hänen takapuolensa edelleen hellänä putouksesta. Hän paineli verstaalle ja siellä hän paiskasi niin sipulin, mukin ja takin roskikseen eikä puhunut kenellekkään tapauksesta.

Ja kaiken tämän nähtyään Lastu-Leo päätti lopettaa LSD:n käytön.