16. maaliskuuta 2012

Päivä ilman nojatuolia

Pohjustus: Tämä tarina oli alunperin osa toista projektia, jossa oli tarkoitus suorittaa kirjoitustehtäviä erilaisista aiheista. Homma kariutui, koska kaverin hormoonit vetivät häntä toisenlaiseen kynäilyyn. Itse sain ekan tehtävän kirjoitettua, ja ajattelin julkaista sen täällä. Tehtävän aiheena annoimme toisillemme otsikon, sanan ja lauseen, joita piti käyttää tekstissään.

Otsikko : "Päivä Ilman Nojatuolia"
Sana: Kuulosuojain
Lause: "...jotta ne kypsyisivät paremmin"

---------------------------------------------------------------------------------


Päivä ilman nojatuolia

Kapteenin lokikirja 32.4.3012 x-ulottuvuus Gegrgerl:n tähtiryöppiö.

Tänään jouduimme miehistömme kanssa vaaralliseen paikkaan. Olin juuri saanut energialataukseni valmiiksi ja tullut ulos gyro-kopistani, kun meihin kohdistui alusta vinhasti sivulle heilauttanut törmäys. Törmäys oli niin kova, että menetin tasapainoni ja tulin suoraan takapuolelleni maahan. Valitettavasti kaaduin vielä suoraan metalliritilän päälle, ja hanuri-ihrani saivat kovan tällin jättäen komeat mustelmat. Kun sain koottua itseni lähdin kohti komentosiltaa. Hälytyssummerien huuto kaikui käytävillä. Ääni kuului hyvin lujaa, ja toivoin omaavani kuulosuojaimet. Onneksi hälytysääntä kuulee nykyään enää harvoin.

Komentosillalla oli nihkeä tunnelma. Miehistö kävi puolella teholla suurimman osan aluksen gyro-koppien ollessa karanteenissa viime viikkoisen karnevaalien jälkeen. Herra Å sain päähänsä paistaa kopissa maissia, jonka seurauksena maissi alkoi räjähdellä luoden valkoisia önömölleröitä (emme vielä ole päättäneet, miksikä niitä kutsuisimme, mutta önömöllerö on saanut suurta kannatusta). Laitoimme miehistön latauskammion välittömästi karanteeniin ja hitsasimme ovet lujasti kiinni estääksemme uuden eliölajin leviämisen. Pelkäsimme Herra Å:n saaneen önömölleröistä tartunnan, joten käärimme hänet kuplamuoviin ja suljimme aluksen perällä olevaan pelihuoneeseen, jossa voi pelata biljardia. Huone oli eniten eristyksissä aluksessamme, joten se oli paras paikka sulkea hänet. Tämäkin vaikutti miehistön moraaliin, kun eivät pääse pelaamaan biljardia ja jotkut ovatkin alkaneet kapinoimaan ja juomaan etikkaöljyä keittiössä saadakseen sairaslomaa. Mutta sitähän ei meiltä heru.

Miehistön moraali siis rakoili ja he muutenkin toimivat säästövirralla, kun ainoa toimiva gyro-koppi löytyi kapteenin huoneesta, jonne päästin porukan vain klo 14-16 ja lounasajalla, jollei halunnut syödä. Onneksi miehistöön kuului myös upseeri ¿, joka toimi vankkumattomalla omistautumisella alusta kohtaan.
"Tilanneraportti, upseeri ¿!" huusin kävellessäni kohti kapteenin tuolia.
"Olemme ilmeisesti ajelehtineet vihollisen reviirille, kapteeni. Meitä kohti ammuttiin varoituslaukaus ja vihollinen vaatii meitä ottamaan yhteyttä."
Istuin alas tuolilleni. "Auh!" huusin, ja ponnahdin ylös. Kaatumiseni tuntui vieläkin takapuolessani ja istuminen sattui kuin alushousuihin eksynyt N¤b.
"Mikä hätänä, kapteeni?" ¿ kysyi.
"Ei mikään, ajattelin että olen uskottavamman näköinen, jos tällä kertaa seison tässä näin jalat leveässä haara-asennossa, kädet selän takana, rinta röyhelöllä ja leuka ylhäällä, NÄIN!" vastasin.
"Ottakaa yhteys viholliseen, upseeri!"
"Selvä kapteeni."
Viestiyhteys luotiin, ja saimme kontaktin hyvin, hyvin, hyvinhyvinhyvinhyvin rumaan ja vastemieliseen henkilöön.
"Kuinka julkeatte tunkeutua meidän reviirille?" toteaa hyvin, hyvin, hyvinhyvinhyvinhyvin ruma ja vastenmielinen henkilö.
"Mitä se teille kuuluu! Meillä on tärkeä tehtävä, enkä tietääkseni ole tilivelvollinen teille, kuka sitten olettekaan!" vastasin.
"Olen amiraali Diagonaalinen, Jrzerin tähtikunnasta! Meidän tehtävänä on estää kaikkien tärkeiden tehtävien loppuunvieminen keinoja kaihtamatta!"
"Aijaa? Tiedättekös, miksi meilläpäin tehdään viiltoja lihamössöllä täytettyihin suolenpätkiin, kun niitä pidetään avotulen äärellä?" kysyin amiraali Diagonaaliselta.
"Nyt heitit aika pahan! Kerros tok'!"
"...jotta ne kypsyisivät paremmin."
Samalla hetkellä upseeri ¿ alkoi painelemaan asepaneelista kaikkia nappeja kerralla, jotka ampuivat täydellä voimalla kohti lukittua vihollisalusta. Ylivoimainen ja äkillinen tulivoima tuhosi vihollisen muutamassa sekunnissa.
"Hienoa, upseeri ¿! Salainen koodimme pelasti meidät jälleen pinteestä!" riemuitsin.
"Näin on, kapteeni! Kukaan ei kerkeä valmistautumaan yllätyshyökkäykseen, jos he miettivät samalla kimurantteja arvoituksia." ¿ selitti.
"Ollaan myö kyllä melekosia velikultia, vae mittee!"
"VOE TOKKIINSA!"
Nauroimme yhdessä monta minuuttia ja myöhemmin kävimme vielä saunassa. Tärkeä tehtävämme sai siis vielä jatkua. Mutta ensin olisi päästävä eroon önömölleröistä.

3 kommenttia:

  1. Voi vitsi, mahtava! Tommoset kirjotustehtävät on kyl käteviä. Pitäis joku rekrytä tekemään tuota mullekin, niin tulisi jotain luovempaakin tekstiä.

    VastaaPoista
  2. Tämmöistä oli kyllä mukavampi ja helpompi kirjotella, kuin aikoinaan peruskoulussa pakollisina koulutehtävinä. Toisaalta asenteiden muutos kirjoittamista kohtaan ovat muuttuneet radikaalisesti.

    VastaaPoista