Tiedättekö mikä on nostalgian ultimaattinen huipentuma? Se, kun näkee makeutusaine purnukan. Se sininen pieni putkilo, jonka korkkia painamalla kuuluu Naks, ja pohjasta putoaa muurahaisen mulkun kokoinen valkea tabletti. Näitä kun ei lapsuudessa nähnyt kuin vain ja ainoastaan isovanhemmilla, eikä kenelläkään muulla! He niitä naksauttelivat kahviensa sekaan, kun vieraat vierestä katsellen lusikoivat sokereita kuppeihinsa. Se oli kuin kuninkaan kruunu, johon muut eivät saaneet koskea mestauksen uhalla. Alamaiset käyttäkööt vaikka lahnaa hattunaan!
Joskus olen törmännyt nuorison edustajaan, joka käyttää makeutusainetta teessään. Sitä hiljaa mielessään miettii, että mitä tuokin tekee, houkka, kun ukkien aineita käyttääpi. Pää pölkylle. Shlobs!
Ehdotankin, että makeutusaine purkkeihin tulisi varoitustekstit, että kielletty alle 70-vuotiailta! Ettei vaan menisi nuorisolta arvomaailmat sekaisin!
Odotan innolla sitä päivää, että olen tarpeeksi vanha naksuttelemaan tuota sinistä putkiloa. Ehkä siihen mennessä olen oppinut käyttämään sokeria kahvissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti